keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Alison Bechdel: Hautuukoti: Tragikoominen perheeni

Alison Bechdelin Hautuukoti (Like, 2009) oli minulle kanneltaan tuttu, mutta en ollut tuntenut opusta kohtaan sen kummempaa kiinnostusta. Tammikuussa eräs kollega kuitenkin suositteli kyseistä albumia lämpimästi ja kun kaiken lisäksi takakannessa vielä hehkutettiin teoksen saamaa Eisner-palkintoa nappasin sen kirjastosta mukaan kotiin.

Omaelämäkerrallinen teos kertoo Bechdelin perheestä ja erityisesti hänen suhteestaan isäänsä. Poissaoleva isä käytti aikansa mieluummin töihinsä, kirjallisuuden opettamiseen ja hautaustoimiston johtamiseen, sekä talonsa entisöintiin kuin perheensä kanssa oleskeluun. Kun isä kuolee tapaturmaisesti (vai kenties tehden itsemurhan?), päätyy Alison pohdiskelemaan heidän keskinäistä suhdettaan, erilaisuutta ja yhtymäkohtia, jonkinlaista rakkautta joka sisältyi pieniin hetkiin.

Ei perhe-elämä muutenkaan ole sitä auvoisinta. Ensimmäisenä asuntona kolmilapsisella perheellä on hautaustoimiston tiloihin yhdistetty koti. Kotitöihin kuuluivat uusien arkkujen purkaminen muoveistaan, mutta toisaalta huvia kiskottiin sitten toimiston hajusuolapusseista. Myöhemmin perhe muuttaa suureen kartanoon, jonka eri sopissa perheenjäsenet kykenevät hautautumaan omiin puuhiinsa.


Samalla kun käsitellään perhesuhteita pureudutaan myös homoseksuaalisuuteen ja sen löytämiseen. Bechdel löysi oman seksuaalisen suuntautumisensa ei hurjien kokeilujen vaan kirjallisuuden kautta. Epävarmasta tytöstä kasvaa jopa omapäinen nuori nainen, joka ei siltikään aivan tiedä miten suhtautua isäänsä tai tämän salaisuuksiin. Isään, joka on toisaalta äkkipikainen ja hankala, toisaalta ymmärtäväinen.

Hautuukoti on nannaa myös kirjallisuuden ystäville, sillä lähes jokaiselta aukeamalta löytyy kirjallisuusviittauksia. Omaa tilaa saavat niin Joyce, Fitzgerald kuin Proustkin ja lisäksi Alisonin yöpöydillä nähdään jatkuvasti homoseksuaalisuuteen liittyviä tunnettuja teoksia. Löytyypä sieltä myös maininta Sylvia Beachista ja Shakespeare & Company-kirjakaupastakin.

Bechdelin piirustustyyli on yksinkertaisen kaunis: tussausta ja sinivihreän sävyjä. Hillitty värimaailma pitää tarinan sävyn entistä intellektuellimpana, mutta ei kuitenkaan vaikeasti lähestyttävänä. Bechdelin kertojanääni on selkeä ja rehellisen oloinen, toisinaan jopa kuivan humoristinen.

Bechdelin Hautuukoti on intellektuelli ja kiinnostava elämäkertateos tyttären ja isän monimutkaisesta suhteesta. Zephyr ei osaa kehua kirjaa tarpeeksi, Kirsi pureutuu tekstissään hienosti kirjan teemoihin ja Minna toteaa tämän todella vaikuttavaksi.

Haasteet: Luettu suorituksena Seitsemän sarja -haasteeseen.

Alison Bechdel : Hautuukoti: Tragikoominen perheeni (Fun Home: A Family Tragicomic, 2006)
Like, 2009. 238 s.
Suomentanut : Taina Aarne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...