keskiviikko 8. tammikuuta 2014

George Orwell: Vuonna 1984

Pikkukoira valvoo sinua.

Kaikkihan sen tietää, tämän kirjan, siis George Orwellin Vuonna 1984 (WSOY, 2008). En ollut, syystä tai toisesta, lukenut sitä vielä mutta kun satuin unohtamaan laukkukirjani (sattumoisin Teurastamo 5) eräänä päivänä kotiin oli täysin välttämätöntä käydä työpaikan kirjastosta lainaamassa jotain. Ihastuttava kirjastolaisemme auttoi minua kaivamaan hyllyjen kätköstä Orwellin ja niinpä viimeistelin opuksen jouluaaton aikana.

Huoneisto oli seitsemännessä kerroksessa, ja kolmekymmentäyhdeksänvuotias Winston, jolla oli oikean nilkkansa yläpuolella säärihaava, kulki verkkaista tahtia ja lepäsi monta kertaa matkalla. Joka porrastasanteella häntä tuijottivat hissikuilun vastakkaisesta seinästä julisteen jättiläiskasvot. Se oli kuva, jonka katse tuntui seuraavan kulkijan liikkeitä. ISOVELI VALVOO SINUA luki alla.

Winston Smith työskentelee totuusministeriössä Lontoossa, Oseanian pääkaupungissa. Hänen tehtävänään on korjata historiaa niin, että se vastaisi puolueen tavoitteita. Aamuisin hän herää teleruudussa näkyvään venyttelytuokioon. Oseania on vuorotellen sodassa Itä-Aasiaa ja Euraasiaa vastaan. Omien ajatusten esittäminen on tuomittavaa. Kaikesta huolimatta Winston on varma siitä, että salainen Veljeskunta, vastarintaliike, on olemassa. Tai sitten hän on vain hullu. Mutta joka tapauksessa Winston toivoo, yrittää salata ajatuksensa puolueelta, tekee työnsä ja vielä kaiken kukkuraksi rakastuu, vaikka sitäkin pidetään kerrassaan pöyristyttävänä. Puoluetta vastaan on kuitenkin kapinoitava, edes omassa mielessä.

Orwellin luoma tulevaisuudenkuva on synkkä ja harmaa. Ihmiset on valjastettu poliittisen koneiston osiksi. Talous pidetään kurissa tuottamalla mahdollisimman paljon sotaan liittyviä tarvikkeita, kulutustavaroista on jatkuva pula. Vain puolueen sisäpiirin jäsenillä on erikoisoikeuksia. Prolejen, puolueeseen kuulumattomien, elämäntapaa paheksutaan. Kaikkia valvotaan. Kapinoivat viedään rakkausministeriöön tai sitten he vain katoavat. Yhteiskunta ei ole kaunis paikka elää.

1984 pujottelee politiikan syövereissä, nostaa eteeni mätiä päätöksiä ja kiemuraisia päättäjiä. Se näyttää yhden ihmisen vastarinnan mahdotonta vastustajaa vastaan. Tekee mieli heiluttaa lippua Smithin puolesta, vaikka tuntuukin siltä että minua tarkkaillaan. Pienet rauhanhetket suojassa teleruuduilta tuntuvat myös minusta autuaallisilta.

Tuntuu siis kurittomalta sanoa, että olin jotenkin hämmentynyt kirjan lopussa. Mies kielsi tosin minua kirjoittamasta että miksi ja se on ehkä ihan hyväkin, enemmän olisin ollut itse kiukkuinen siitä jos olisin osannut odottaa mitä tapahtuu. Että siinä mielessä kyllä aika hyvin, että en ole onnistunut saamaan selville tästä kirjasta vuosien saatossa oikeastaan mitään muuta kuin että Isoveli valvoo.

Ja vaikka tuossa nyt jupisinkin, niin onhan tämä oivallinen kirja kertakaikkiaan. En olisi uskonut jaksavani lukea montaa sivua poliittista propagandaa, mutta niinpä jaksoin. Orwell on mainio kirjoittaja, jolla on taito hyppysissään. Klassikon maine myönnettäköön ilolla tälle opukselle.

George Orwell: Vuonna 1984 (Nineteen Eighty-Four, 1949)
WSOY, 2008. 330 s.
Suomentanut: Raija Mattila
Kansi: Liisa Holm ja Heikki Kalliomaa

10 kommenttia:

  1. Tämä on ollut minulla jo pienen ikuisuuden lukulistalla. Josko tänä vuonna? Ainakin arviosi innoitti minua jälleen tämän lukemisen suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, Katri! Sama juttu oli itsellä, pitänyt lukea ties kuinka kauan, ja pidin kyllä. :)

      Poista
  2. Olen lukenut tämän joko yläasteella tai lukiossa, kirja oli äikäntuntien pakkoluettavien listalla. Muistan pitäneeni siitä yllättävänkin paljon, mutta kirjasta itsestään en muista juurikaan mitään. Pitäisi lukea tämä uudestaan.

    Mutta tuo lukijaa valvoja pikkukoira, awww, en kestä! Pöly on niin ihana ettei kukaan ikinä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, Sara, meillä oli "pakkoluettavana" lukiossa Eläinten vallankumous. Siitä tykkäsin, mutta muistan enää vaan pari juttua juonesta. Tämä oli oikein mainio kyllä.

      Pöly lähettää pusuja!

      Poista
  3. Minusta 1984 on aivan upea ja järisyttävä. Olisi mielenkiintoista kuulla, miksi loppu hämmensi. :) Minua se ei hämmentänyt, mutta ravisteli ja ahdisti. Ja lisäsi vielä yhden kerroksen kirjan vaikuttavuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on, Liisa! Mutta mies sanoi etten saa kirjoittaa selitystä koska sitten spoilaan ja itse kun en tosiaan tiennyt mitä siinä tapahtuu. Hienohan se oli kuin mikä.

      Poista
  4. Tämä oli kyllä hieno klassikko. Ja voi miten söpö valvova pikkukoira, jos tarinan isoveljen olisi kuvitellut noin söpöksi, ei kirja ehkä olisi ollut niin ahdistava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isoveli ei tosiaan tainnut olla ihan noin symppis, Marile. :)

      Poista
  5. Ihan mahtava kirja jota ei hevillä unohda. Itse ehkä eniten suutahdin kirjanlopussa, hyvällä tavalla. :D Orwell on kyllä mainio kirjoittaja, niin kuin sanoit saa poliittisenkin propagandan kuulostamaan mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut Tilda! Suutahdus oli kyllä lähellä, hurja tunnekuohu. Orwell on kyllä taitava.

      Poista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...