perjantai 18. helmikuuta 2011

Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt / sekä kaulaliina

Tartuin ensimmäiseen Anja Snellmaniini, Lemmikkikaupan tyttöihin (Otava, 2007) useammankin ystävän kehotuksesta.

Lemmikaupan tyttöjen tarina pyörii nuoren Jasmin Martinin ympärillä. Tavattuaan uuden luokkakaverinsa, kauniin Lindan, Jasmin päätyy erinäisten tapahtumakiemuroiden jälkeen töihin salaperäiseen Lemmikkikauppaan jossa ei myydä pelkkää kissanhiekkaa. Mukaan tarinaan saadaan  ympättyä kuolemaa, kaipuuta, kaappaus ja erilaisia rakkauden ilmenemismuotoja.

Kertojina kirjassa toimivat Jasminin lisäksi Jasminin gynekologiäiti Sara sekä Lemmikkikaupassa myös työskentelevä ulkomaalainen Randi. Kerronta on monipuolista ja eri näkökulmat tuovat syvyyttä ja monikulttuurisuuttakin tekstiin.

Mielestäni kirja oli todella tyylikkäästi kirjoitettu. Aihe ei ollut mitenkään helppo, ja tekstistä huomasi että taustatyötä on tehty huolella ja paljon. Mielestäni mielenkiintoisia ratkaisuja olivat esimerkiksi kaupunkeihin viittaaminen pelkillä yksittäisillä kirjaimilla (esim. O:n kaupunki).

Toisaalta vaikka arvostin kirjaa todella paljon ja pidin epilogissa ollutta prostituution historiaa mielenkiintoisena, niin, no. En voi rehellisesti sanoa pitäneeni kirjasta. Se oli hyvä ja taidokkaasti kirjoitettu sekä mielenkiintoinen mutta en sitten kuitenkaan saanut sitä ratkaisevaa otetta. Kirja alkoi todella lupaavasti ja tarttuvasti mutta loppuvaiheessa tarina vain mielestäni katosi. Ehkä en sitten tajunnut jotakin olennaista, mutta en yksinkertaisesti ymmärtänyt kirjan loppua ja Jasminin ajoittaista kaikkitietävää kerrontaa.

Kaikesta huolimatta ajattelin kokeilla myöhemmin Snellman/Kaurasen kirjoja uudestaan.

--

Lukemisen ja opiskelun lisäksi aika on kulunut viime aikoina neuloessa. Viimeisin iso projekti oli filminauhakaulaliina, jonka tein hyvälle ystävälleni lahjaksi.

Kaulaliina on tehty onteloneuleena Ullaneuleen ohjeen mukaan hieman muokattuna.


Aurinkoista viikonloppua kaikille!

2 kommenttia:

  1. Luin tämän kirjan kolmisen vuotta sitten ja edelleen muistan kirjasta melkein kaiken. Olen samoilla linjoilla kanssasi: hyvin kirjoitettu, kiinnostavakin, mutta ei tästä oikein voinut pitää. Itseäni, johtuen ehkä osin siitä että olen äiti, tämän lukeminen kylmäsi ja pelotti, ahdisti.

    VastaaPoista
  2. Uskon, että äitinä tämän lukeminen on ollut varmasti vaikeaa. Itseänikin paikoin ahdisti, eli tämä tunne oli kyllä kirjassa saatu hyvin esiin ja varmaan oli tarkoituskin mutta.. No. Kuten sanoin, taidokas muttei pidettävä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Sanavahvistus otettu käyttöön roskapostin vuoksi, pahoittelen asiaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...